RUOKA-viha rakkaus suhde!

Luulen etta ongelmani syomisen kanssa alkoivat kun olin noin 16-vuotias. Tosin terapeuttini yritti kyseenalaistaa sita kun kerroin etta lapsena lempiruokani oli ruisleipa, porkkanaraaste ja salaatti!En pitanyt leivonnaisista,en kakuista,suklaasta... Hanen mielestaan taustalla olivat aitini mieipiteet eivatka omani. Aitini oli ylpea hoikista tyttaristaan joiden kylkiluut nakyivat ja naapurin tytot olivat paljon isompia.

Kuitenkin juuri kuudentoista ikaisena lahin ulkomaille vaihtoon. Yksinaisyyden tunne ja muu ahdistus alkoivat nakya suklaapatukoiden syomisena ,nutellapurkkien tyhjentamisena jne..Isantaperheeni ei tykannyt ruoanlaitosta joten ateriani olivat yleensa joko leipaa tai pannukakkuja. Tasta seurauksena lihoin ensimmaista kertaa elamassani. Luulen etta lihoin noin 5 kiloa ja olin normaalipainoinoinen kuitenkin huomattavasti tukevampi kuin vaihtoon lahtiessani. Itse en lihmomista ymmartanyt kunnes palasin Suomeen ja siskoni ja aitini kauhistelivat vatsaani kun meinasin laittaa paalleni uuden napapaidan. Kun ymmarsin lopulta etta olin lihava(!) jarkytyin suunnattomasti mutta en ethnyt asialle mitaan. Vasta noin vuoden paasta tasta alkoin laihduttainen painonvartijoissa ja sen jalkeen ateriani supistuivat minimiin tai jaivat pois kunnes olin niin laiha etta hiukset tippuivat paasta ja olin aina kymissani jne. Olin itseeni todella tyytyvainen. Kaikki vaattet nayttivat hyvilta ja e tuntenyt missaan inhottavia rasvakertymia ja jenkkakahvoja. Taas kauhistuin vahan laihuudestani kun palasin kesan jalkeen suomeen ja talla kertaa siskoni kauhisteli lantiottomuutaani ja liian hentoa olemusta. Aitini taisi kuitenkin olla tyytyvainen hoikkaan tyttareensa.

 Tasta alkoi siis vuosia kestanyt kierre laihtumumsineen lihomisineen,paastoja,syomattomatyytta ,ahmimista jne. Talla hetkella kayn terpiassa ja psykiatrilla seka sairaalan ravitsemusryhmassa jne jne. Haluaisin toisaalta taas olla LAIHA!Ja toisaalta taas paasta tasta kaikesta eroon,olla vaikka vahan lihavampi mutta ei enaa tuntea syyllisyytta ja pahaa oloa syomisesta,olla fyysisesti terve ja jaksava.
LUULEN ETTA HALUAN TATA LAKIMMAISTA ENEMMAN. Mutta vaikeaa se on kaikkien vuosien jalkeen. Haluan vaan pitaa itsestani. Tuntea etta olen jonkun arvoinen. Kiloista huolimatta.Ymmartaa siis oman arvoni seka toisten .En tuntea alemmuutta enka ylemmyytta ja vaan elaa ja nauttia pienista asioista... Toivon etta pikku hiljaa onnistun.